Minun häkissäni!?

Pikkumies on Möhryn mielestä iki-ihana – ainakin oli siihen asti, kunnes Kowalski uskalsi tulla tutkimaan Möhryn häkkiä! Möhry katsoi aivan tyrmistyneenä, miten poika kiipesi hänen häkkiinsä ja rupesi syömään HÄNEN ruokakupistaan! Siinä vaiheessa Möhry lehahti paikalle ja Kowalski pelästyneenä ponnahti ylemmälle orrelle. Möhry ei oikein tiennyt mitä tehdä: se vuoroin kosiskeli ja vuoroin nokki Kowalski-paran varpaita….PhotoGrid_1432468711167Tässä videossa ollaan jo siinä vaiheessa, että Möhry haluaisi lähinnä ottaa lempeää kontaktia, mutta Kowalski ei vielä luota sen aikeisiin ja lopussa alkaa käyttää nokkaansa hieman voimakkaammin. Se ei enää halua Möhryn nokkaa varpaisiinsa!

Liikkeelle!

Melkein kaksi viikkoa tuli täyteen, jote Kowalskin häkinovi avattiin. Muutaman tunnin tilannetta tarkkailtuaan Kowalski päätti lähteä liikkelle ja ensimmäiseksi se hypähti ‘trapetsille’, joka on aika kiikkerä. Hienostihan herra sen selvitti! 20150522_141658

Ja sama videona:

20150512_165155Möhry katseli menoa äärimmäisen kiinnostuneena!

 

20150517_162448Lopuksi vauva sai erikoisherkkuaan eli paprikaa palattuaan takaisin häkkiin!

Papukaijaperhe kasvoi!

Voi tätä onnen päivää! Suloinen nuoriherra Kowalski muutti meille äitienpäivänä 10.5.20150418_144142

Automatka meni tottuneesti, koska se oli jo aiemmin käynyt kasvattajansa ja veljensä kanssa eläinlääkärillä tarkistettavana ja sirutettavana. 20150510_161103

 

Kotona odotti ensin tilapäinen häkki, sillä isompi saadaan vasta parin viikon päästä. Tarkoitus on myöhemmin rakentaa iso yhteishäkki.20150510_170436

 

Möhryn reaktio yllätti meidät aivan täysin. Osasimme odottaa kaikenlaista mutta emme tätä aivan silmitöntä ihastumista! Se oli ensin omassa häkissään mutta yritettyään tunkea sieltä väkisin läpi päästimme sen ulos. Se lensi heti kujertelemaan Kowalskin häkin päälle ja on siellä pysynyt siitä pitäen! Sen pupillit pienenivät ja suurenivat, se piti “kraakkuvaa” ääntä ja heilutteli päätään edestakaisin aivan kuin silloin, kun se innostuu jostakin aivan suunnattomasti. 20150510_17051720150510_193422Tänään se otti jo ihan lähikontaktia häkin läpi: ensin ne koskettelivat toisiaan nokillaan ja sitten maistelivat vähän kielelläkin.

Pieni mies syö ahneesti ja istuskelee höyhenet pörröllään toinen jalka ylhäällä, mistä voimme päätellä, ettei se ainakaan kovin pahasti stressaa! Lisäksi se on tänään alkanut vastailla Möhrylle pienellä, sievällä äänellään. Kowalski jopa kiipeilee spiraaliorrellaan mutta sen verran se varoo meitä,  että jos joku ihminen tulee huoneeseen, se hypähtää näppärästi takimmaiselle orrelle.

Huikean hieno kokemus!! Ja tästähän tämä vasta alkaa….

Kylässä!

“Mepäs lähdimme autoajelulle. Se on itse asiassa ihan mukavaa ja katselin kiinnostuneena ympärilleni koko matkan ajan. 20150418_115506

Perillä hiukan kyllä  järkytyin, kun tällainen harmaa lintu pyrki liian lähelle häkkiä. Onneksi se kunnioitti minua ja poistui.20150418_142832

Pääsin lopulta häkistä ulos ja “jaloittelin” hiukan eli lensin kierroksen huoneessa. Olin ensin häkistä käsin tietysti tarkastellut paikkoja. Melkoinen yllätys kyllä oli, kun aika lähelle tuli toinen ihan samanlainen lintu! Viimeksi olen nähnyt äitilintuni kaksi vuotta sitten, joten en mitenkään hermostunut, tarkkailin vain taas. Samaa teki se toinen lintu. 20150418_150823

Istuimme kaikessa rauhassa kahvipöydän ääressä, minä oman ihmiseni olkapäällä, kun yhtäkkiä se vieras lintu tuli oman ihmiseni käteen ja siitä toiselle olkapäälle. Noin vain minun ihmiseni luokse! Eikä tässä vielä kaikki, sillä kyllähän minä sen kestän, että istutaan saman ihmisen olkapäillä, onhan siinä kuitenkin välimatkaa. Yhtäkkiä tämä rouvalintu rupesi kiipeilemään minua kohti ja siinä me sitten katsoimme toisiamme samalla olkapäällä!20150418_154236

Pitihän meidän vähän tutustua, johan hyvät tavat niin vaativat, joten suostuin sitten varovasti”nokittelemaan”. Rouvalintu innostui niin kovasti, että oli jo pakko vähän hillitä sitä ja kalautin siinä sitten aika kovastikin nokallani sitä. Vähän pelästyinkin ja lensin varmuuden vuoksi pois. Rouvalintu jäi hämmästyneenä siihen oman ihmisen olalle, mutta onneksi se vietiin pois. Minä pääsin häkkiin rauhoittumaan. Oli se aika jännittävää. Ehkä ensi kerralla menevät nämä tutustumiskuviot paremmin. “20150418_154246Kotimatka meni torkkuessa ja illalla Möhry kömpi unipesäänsä tuntia normaalia aiemmin! Oli siis väsyttävä ja jännittävä reissu! Se oli kuitenkin hyvää harjoitusta, sillä menemme kesäkuun alussa Turkuun lintupäiville esittäytymään papukaijoista kiinnostuneille ihmisille. Harjoitus tekee mestarin!

Kiipeilyä ja muuta mukavaa

Keinu olohuoneessa alkaa olla Möhryn ehdoton suosikkipaikka! Muita ovat ruokailuhuoneen lamppu ja kaapin yläosa. Keinun narutkin ovat mukavia kiipeilyyn. Valitettavasti Möhry keksi myös kiivetä ihan ylös asti ja alkoi kaluta maalipintaa. Luulin olevani fiksu ja laitoin keinun roikkumaan metallisesta amppelinpidikkeestä. Möhry kiipesi sitäkin pitkin ylös, vaikka liukkalla metallipinnalla tulikin välillä liu’uttua alas!Video on todiste tästä ;-)

Naruissa on tietysti kiva leikkiä myös lepakkoa, kuten tässä kuvassa! 20150313_15342920150311_092511Möhryn iloksi ostettiin myös tämä söpö pieni ostoskärry. Toistaiseksi se on vasta kosketellut hökötystä. Seuraava koulutuskohde!

Kirppu yritti taas kerran tehdä tuttavuutta ja taas kerran Möhry totesi, että kuono irti! Kirppu-parka….

20150309_115616

Laskutelineet kunnossa!

Nyt voitaneen vihdoin sanoa, että Möhryn laskutelineet toimivat moitteettomasti! Aiemminhan se varoi laskeutumista “tuntemattomille” alustoille, mutta joko lentotaito on kohentunut tai jalka alkanut toimia paremmin, koska se laskeutuu nykyään melkein minne vain. Alla muutamia esimerkkejä.

20150220_12241620150219_11201020150219_11071420150214_135203Tämä alimmainen on se Möhryn uusin juttu olohuoneessa. Siitä oli edellisessä postauksessa juttua. Kutsumme sitä keinuksi paremman puutteessa. Keinuuhan se, kun sille laskeutuu ;-). Möhry pitää siitä kovasti, koska keskellä killuu sen lempilelu, kulkunen.

Huu hui, uutta!

Otsikko viittaa Möhryn suosimaan ilmaisuun, joka kuulostaa meidän korvissamme ihan huu-sanalta!

Möhry viettää niin runsaasti aikaa olohuoneessa, että mies teki sille uuden oleskelupaikan.

alkuvuosi15 007Yläkuva on vielä vanhalta orrelta. Koska tiedämme, että Möhry hermostuu aluksi kaikesta uudesta, laitoimme alustan pöydälle ja sille houkutuksia. Siemenastia, sählypallo ja kulkunen saivatkin sen laskeutumaan alustalle.

alkuvuosi15 022

Tyttären Paavo-koira kävi kylässä. Se on valtavan kiinnostunut Möhrystä, mutta saalismielessä, joten meidän täytyy olla erityisen varovaisia. Kirppuhan on leimautunut neitokakaduihin ja pitää Möhryä vain eräänlaisena muunnoksena, joka toki kiinnostaa, mutta se ei yritä jahdata sitä. Alla oleva kuva kertoo, miten intensiivistä koirien kiinnostus voi olla, jopa Kirpun…

alkuvuosi15 016

Lopuksi vielä 9-vuotiaan kuopuksemme hieno piirros neitokakadusta ja ruusukaijasesta. Taitelija talossa!

20150122_112435

Mieluisin joulukoristeeni

 

20150102_16501420150102_165012OLEN AIVAN MURHEISSANI: JOULU MENI JA RAKKAIN JOULUKORISTEENI VIETIIN POIS! SITÄ PAITSI SE OLI LAITETTU SELLAISEEN PAIKKAAN, ETTEN PÄÄSSYT EDES LENTÄMÄÄN SEN VIEREEN! VÄITTIVÄT, ETTÄ KYNTENI JÄÄVÄT KIINNI SIIHEN…ANTAISIVAT NEIDIN ITSENSÄ PÄÄTTÄÄ…

Hyvää vuotta 2015 kaikille!

Joulu!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! Erityisesti vanhemmille ja kasvattajille!

Tämä kuva valittiin Kaijulien Facebook-sivun joulukuun kuvaksi. Kiitos kaikille, jotka äänestivät kuvaa!

20141114_110753

Möhry nauttii edelleen erilaisten esineiden tutkimisesta ihmisen sylissä. Tässä se tutkii kännykkää. Ne ovat siitä mukavia, että niistä näkee oman kuvansa!

20141221_170429Välillä pitää katsella tarkasti ympäristöä.

20141221_170526Lopuksi vielä Kirppu-fanikuva. Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa!

20141221_122908

Aah, pallo!

Löysimme tässä eräänä päivänä vanhan sählypallon, kauniin punaisen. Päätimme antaa Möhryn tutustua siihen. Tuumasta toimeen. Kun Möhry laskeutui sulavasti isukin vatsalle sohvalle, toin pallon sen viereen. A vot! Neitihän innostui aivan suunnattomasti – taas! Ensimmäiset päivät pallon kanssa (pieniä hetkiä kerrallaan) menivät ihastuneeseen sirkutteluun ja pallon tönimiseen. Sitten Möhry päätti ruveta tönimään sitä. Seuraavaksi se tuumasi, että reikiä voisi vähän suurentaa. Lopulta se laitettiin ketjuun roikkumaan, jotta sitä olisi hauska töniä. Se ei ollutkaan enää hauskaa, joten ei kun ketju pois ja pallo sellaisenaan neidille. Tällä hetkellä se kujertelee edelleen ja sen jälkeen käy reikien kimppuun. Pienen leikkihetken jäljiltä on sohva aina täynnä punaista purua….Ei taida tämä lelu kauan kestää!

20141201_20024520141201_20023620141201_19503920141201_194817Vähän aikaa sitten se otti Kirpun mukaan leikkiin (pahoittelen, ei valitettavasti kuvasatoa). Se heitti pallon alas lattialle. Kirppu tuli touhukkaasti sitä hakemaan ja toi kiltisti minulle. Minä yhtä kiltisti annoin sen Möhrylle. Möhry katsoi tarkkaan, missä Kirppu on ja heitti taas pallon sen suuntaan. Kirppu toi minulle, minä annoin Möhrylle. Näin se lyhyessä ajassa ilman mitään makupaloja koulutti kaksi itseään suurempaan olentoa! Melkoinen mimmi!