Näytä nimetön!

sormennäyttö

No niin, tässä sitä nyt ollaan! Sormitemppu alkaa nimittäin olla valmis. Tässä kuvassa käskynä on ollut tuo otsikon “näytä nimetön” ja näin näppärästi neiti sitä nokallaan koskettaa. Sen verran vielä autan sitä, että käännän aina kyseessä olevaa sormea hiukan enemmän esille. Ei mene varmasti enää kovin kauan siihen, että voin pitää käden aivan paikoillaan ja Möhry poimii sieltä halutun sormen satunnaisessa järjestyksessä.

Jokaisen sormen jälkeen Möhry saa siemenen palkaksi. Kun se näkee minun tulevan siemeniä avoimella kämmenellä pidellen, se köpöttelee jo valmiiksi häkin tai puunoksan reunalle. Se siis pitää tästä touhusta. Seuraavaakin temppua jo valmistellaan…

Lopuksi söpöilykuva Jumbasta, joka pörhistelee tässä tyytyväisenä – ja aivan Pliiklin näköisenä. Kaipaamme sitä edelleen.

huhti14 001

Kauhea tyranni!

Tällä kertaa on Manun vuoro jakaa kauhukokemuksensa:

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ SÖIN IHAN INNOISSANI HIRSSIÄ. HUOMASIN KYLLÄ, ETTÄ SE HIRVEÄ PUNAINEN MÖHKÄLE KIINNOSTUI.

oho

VIIS SIITÄ, AJATTELIN, JA JATKOIN TYYTYVÄISENÄ ROUSKUTTAMISTA. SEPÄ SIIRTYI KATSOMAAN VIELÄ TARKEMMIN. MYÖS JUMBA ILMESTYI PAIKALLE, MUTTA SIITÄ EI OLE VAARAA.

kateusJATKOIN SIIS SYÖMISTÄ. YHTÄKKIÄ MÖHRY KURKOTTI ALASPÄIN, AVASI KAMMOTTAVAN NOKKANSA JA SANOI: ” KRAA!”

kraaHERRAN JESTAS SENTÄÄN MITEN MÄ JÄRKYTYIN! MEINAS MENNÄ HIRSSINSIEMEN VÄÄRÄÄN KURKKUUN! EIHÄN SELLAISTA RAUHALLINEN LINTUPOIKA KESTÄ, JOTEN SUOSIOLLA LENNÄHDIN SYRJÄÄN.

nyyhSIELTÄ MÄ SITTEN KATSELIN, MITEN IHMINEN VAAN HYMYILI SILLE PUNAISELLE ÖYKKÄRILLE JA ANTOI SEN SYÖDÄ. EI MITÄÄN TAPOJA ENÄÄ KELLÄÄN, SANON MINÄ…

huhti14 028Lohdutukseksi Manulle ihailijakuva Kirpusta, joka on niin tottunut jättämään pienet vipeltäjät rauhaan, että tässäkin katsoo aivan tyynesti riehuvia Zhuzhu-petsejä, siis lelumarsuja :-)

 

Herkkujen hurmaa

Koska odottelen kärsimättömästi sekä apua sormitempun kuvaamisessa että järjestelmäkameraa (tarpeettomaksi käyneitä järkkäreitä saa kernaasti tarjota!), tämänkertainen päivitys on varsin lyhykäinen.

Eräänä päivänä neitsikat huomasivat, että Möhryn häkin alapuolella olevalla pöydällä oli hirssinsiemeniä. Ne lennähtivät tyylikkäästi pöydälle ja alkoivat aterioida.

maalis14 001

Möhry kuuli välittömästi hirssin ihanan narskahtelun nokassa ja konkkasi häkin oviaukolle kurkistamaan, mitä oikein oli meneillään. Pitkään se kurkisteli alaspäin muttei sitten lopultakaan uskaltanut sujahtaa pöydälle. Se ei oikein pidä alavista paikoista eikä esimerkiksi ikinä itse tule lattialle.

maalis14 006

Harmistuneena se lentää läpytti olohuoneeseen, ja siellä sitä odottikin oikea herkkujen herkku: granaattiomenan siemeniä!

maalis14 011

Ja vielä ihailijakuva Kirppu The Lintukoirasta! Vai pitäisikö sitä kenties ruveta kutsumaan Neitokakadukoiraksi…vai Neitokakaduseisojaksi…? Hmmm. Tämän nimikimaran jälkeen on pakko muistuttaa oikeinkirjoituksen suhteen: koirarodut, kuten myös lintulajit, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.  Nämä edellä mainitut nimitykset ovat eräänlaisia Kirpun sukunimiä. Älkää siis ottako mallia ;-)

maalis14 022

Sulaa vahaa – molemminpuolista!

Voi tätä onnen päivää! Möhry on vihdoinkin hyväksynyt minut!! Se saattaa tulla ihan ilman makupalaa kädelle, ja jos syön vaikkapa leipää lintuhuoneessa, se lennähtää rinnuksille katsomaan, mitä olisi tarjolla. Kun aamulla vien sille ruokaa, se klenkkaa innokkaasti häkin ovelle – nimenomaan minua tervehtimään, ei ruokakupille! Ensin tervehditään, sitten vasta aloitetaan ruokailu. Voi meidän pientä….Tämä ei tietysti ole mitään siihen verrattuna, että aina kun perheen isä on Möhryn lähellä, se lentää hänen olkapäälleen tai kädelleen ihan muuten vain, silkkaa kiintymystään. Mutta kun muistaa, että lähdettiin liikkeelle siitä, että naiset ovat välttämätön paha, olemme tulleet todella pitkän matkaa ja vain runsaassa puolessa vuodessa!

Opetin Möhrylle myös käskyn “olalle” hirssin kanssa. Se oppi sen erittäin nopeasti. Seuraavaksi opetin sille ja Kirppu The Lintukoiralle “näytä peukalo” -käskyn. Sen se oppi hieman nopeammin kuin Kirppu :-) Tavoitteena on siis edetä sillä lailla, että jonain päivänä voin näyttää koko kättäni ja pyytää söpöliinejä osoittamaan haluamani sormen, jota kyseinen söpöliini sitten tökkää kuonolla/nokalla. Kyllä, täysin tarpeeton temppu, mutta helppo opettaa ja mukavaa työtä eläimille. Sitä paitsi Möhryn kanssa täytyy keksiä temppuja, joissa voi pysytellä molempien jalkojen varassa. Ei siis vilkuttelua meillä -  paitsi että Kirpun opetin vilkuttamaankin….

Möhryn känny 004Möhryllä on myös uusi lelu, vanha lasten leikkikännykkä. Se päästelee sellaisia älykkäitä huomautuksia kuin “kuka siellä”, “hei hei”, “minä rakastan sinua” ja numeroita ja aakkosia. Se on Möhryn mielestä erittäin mielenkiintoinen ja onkin kiva odottaa ja katsoa, vaikuttaako se Möhryn puheen oppimiseen.

Möhryn känny 010Pääsinpäs yllättämään Möhryn myös kuvaussessiossa: kerrankin kuvakulma oli sille niin erikoinen, että se poseerasi silkkkaa hämmästyneisyyttään!

Kohtaamisia

NYT ON MUN VUORO KERTOA TÄTÄ TARINAA, MINÄHÄN TÄSSÄ PÄÄOSASSA OLEN!

NEITSIKAT ON IHAN KIVOJA SEURALAISIA MUT NYT NÄYTTÄÄ SILTÄ, ETTÄ ALKAVAT KERRASSAAN HYPPIÄ MEIKÄLÄISEN NOKALLE. TÄSSÄ ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ KYLVYN JÄLKEEN MEINASIN VIETTÄÄ HERKKÄÄ HETKEÄ OMANIHMISEN JA HIRSSIN KANSSA. KATTOKAAS, KUKA TULI HETI KYTIKSELLE?

helmi14 019EN MEINANNU SILMIÄNI USKOO! MITEN MANU KEHTAA EDES AJATELLA! KATSOIN SITÄ VÄHÄN TUIMASTI, JOSKO SE TAJUAISI HÄIPYÄ.

helmi14 031SIIS IHAN US-KO-MA-TON-TA: SIIHEN SE HYPPÄS TOISELLE KÄDELLE JA RUPES IHAN MUINA LINTUINA SYÖMÄÄN MUN HIRSSIÄNI!!! EIKÄ SUOSTUNUT LÄHTEMÄÄN, VAIKKA KUINKA RÄHISIN SILLE.

Sitten palaamme Kirppu the Lintukoiraan ja hänen parhaisiin ystäviinsä eli neitsikoihin.

helmi14 057Se katseli taas kerran aivan tyynen rauhallisesti kaveriensa käyskentelyä “laitumella”.

helmi14 045Välillä se yritti kohdella niitä koirina ja nuuski varovasti, mutta siitä neitsikat eivät pitäneet. Manu pyrähti heti ilmaan, mutta Jumba jopa jaksoi hetken sietää märkää kirsua, kuten tässä nähdään.

Kuten ehkä muistatte, Möhry ei tällaista lähentelyä siedä ja Kirppu onkin oppinut varomaan sen nokkaa. SIIS JOTAIN RAJAA! JOKU SENTÄÄN USKOO MUA! HUOMATKAA TÄMÄ, TYPERÄT NEITSIKAT. AI NIIN, EIHÄN NE RAUKAT OSAA EDES LUKEA…

Reviiri laajenee

helmi14 011

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hurmaava rinsessamme on vihdoin alkanut laajentaa reviiriään! Olenkin jo ihmetellyt, koska se alkaa tutkia ympäristöään tarkemmin. Pari päivää sitten se vihdoin tapahtui.

Aina kun neiti aikoo lähteä lentoon, se alkaa nyökkiä päällään voimakkaasti. Tällä kertaa se teki sitä olohuoneen orrella mutta nyökkimissuunta ei ollutkaan kohti omaa huonetta, kuten yleensä, vaan kohti viereistä hyllyä!

Koska Möhry ei selvästi uskaltanut lähteä liikkeelle, vaikka mieli teki, tarjosin auttavaa kättä ihan konkreettisesti. Ojensin sille käteni ja välittömästi pikkuinen astui sille. Tämäkin oli ihmeellistä, sillä yleensä se ei tule meikäläisen kädelle ilman herkkua. Minähän kuulun sen mielestä paarialuokkaan….

Nostin siis Möhryn hyllylle ja siellähän se sitten katseli ensin kiinnostuneena ympärilleen.

Ensin tosin piti vähän rapsutella päätä ennen liikkeelle lähtöä.

helmi14 007Sitten olikin vuorossa lähiympäristön tutkiminen ja tietysti nokalla, sillähän se lintu asioihin tutustuu.

helmi14 008YÄK! TÄÄ EI OO HYVÄÄ. OLISKOHAN TÄÄLLÄ JOTAIN MUUTA…

helmi14 010AI NÄÄ ON IHANIA! NÄISSÄ RIITTÄÄ REVITTÄVÄÄ VAIKKA KUINKA!

Ja sitten tuli tylsä ihminen, joka otti tylysti tyttösen syliinsä ja siirsi takaisin orrelle tyhmien kulkusten viereen. Mikähän niissä kirjoissa oli muka niin tärkeää, etten voinut antaa sen tuhota niitä?? Hmm?!

Leikkikoulu jatkuu!

Nyt se on ihan varmaa: Möhry lukee tätä blogia! Tämä oli jo toinen kerta, kun se blogin ilmestymisen jälkeen ikään kuin muistuttaa, että unohdit kertoa tästäkin. Eli leikkikoulu jatkuu, koska neiti niin haluaa.

helmi14 001Välillä on mukavaa repiä myös orsirakennelman suojamuovia, vaikka ihanat kulkusetkin ovat mukavia. Valitettavasti me tylsät ihmiset aina lopetamme tämän huvin ihan siltä varalta, että neiti päättää nielaista muovia.

helmi14 004

Kulkusten narustakin on tullut valtavan ihana pureskeltava; se kun on vahvaa siimaa eikä sitä saa millään rikki. Sitä paitsi sitä saa natustella ihan rauhassa.

JA KERRO NIILLE MYÖS, ETTÄ OLEN TULLUT TOSI TAITAVAKSI ROIKKUMAAN NÄISSÄ NARUISSA VAJAVAISESTA JALASTANI HUOLIMATTA!

helmi14 016Voisin vielä kehaista punaista prinsessaamme siitä, että se on oppinut kestämään kameran lähellä itseään ja jopa salamavalon. Itse asiassa nykyään tuntuu vähän siltä, että se jopa odottaa kuvaamista! Vielä viime syksynä se usein lopetti sen tekemisen, jota minä tulin kuvaamaan. Nykyään se keskeyttää siksi ajaksi, että katsoo minua lyhyesti, ja jatkaa sitten tyytyväisenä toimintaansa. Se tosiaan lukee tätä blogia – tai ainakin ihailee omia kuviaan!

Leikkikoulu osa II

Itse tehtyjen lelujen tekemisessä on vain taivas rajana ja niistä löytää kuvia Kaijulin Foorumilta. Niiden ei tarvitse olla monimutkaisia. Möhrykin pitää kovasti olohuoneen orrestaan, jossa on köysiä ja kulkusia. Se onkin monta kertaa ollut kuvauksen taustana, kuten varmaan moni (toinen niistä kahdesta lukijasta ;-) muistaa.

Viimeisin viritelmä on kookospähkinä. Vinkki löytyi Kaijulin sivuilta ja eikun pähkinää hankkimaan! Sen kovertamisessa tyhjäksi olikin melkoisesti hommaa, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan lemmikin puolesta. Sisälle laitettiin siemeniä houkutukseksi. Tarkoitus on, että sitä voi vaikka vähän pilkkoa, jotta nokalle olisi töitä.

kookospähkinä14 006MIKÄS SE TÄMÄ TAAS ON?

ERITTÄIN EPÄILYTTÄVÄ….EHKÄ VOISIN HIEMAN TUOSTA NARUSTA NAPPAISTA.

 

Möhry suhtautui pähkinään ensin erittäin epäluuloisesti ja meni pari päivää, ennen kuin se suostui edes menemään lähelle. Kun se lopulta pääsi pähkinän lähelle, se maisteli vain narua, joka roikkui pähkinän alla.

 

OI VOI SIEMENIÄ! TÄYTYY VISSIIN HIUKAN SUURENTAA TÄTÄ AUKKOA…Pähkinää 001

Sitten se lopulta innostui pähkinästään aivan tolkuttomasti. En tiedä, kummasta se pitää enemmän,  siemenien kauhomisesta suuhun vai pähkinän pilkkomisyrityksistä.

Pähkinää 002TODELLAKIN AION SAADA TÄÄLTÄ KAIKKI SIEMENET ULOS!!!

Leikkikoulu osa I

Huom! Video Möhrystä nauttimassa suihkupullosta edellisessä postauksessa eli otsikolla Siipien suihketta.

Kuten pitkäaikaiset lintuharrastajat usein varoittavat, papukaijat kaipaavat toimintaa tai muuten ne keksivät sitä itse. Alla kaksi kuvaa Möhryn itse keksimistä aktiviteeteistä:

Pähkinää 006Se osaa hyvin näppärästi irrottaa verhon pidikkeestä. Ehkä eräänä päivänä koko verho putoaa lattialle!

Pähkinää 009   Tässä taas esimerkki siitä, miten voi käydä, kun häkki onkin liian lähellä seinää. Huolella remontoidun 50-luvun talon pinkopahvi on näppärästi nakerrettu. Ja kyseinen häkki on siis neitsikoiden. Möhrystä on kiva kiipeillä ja roikkua häkin seinämillä ja siinä samallahan voi hiukan haukata pahvia.

Tämä kuva siis varoitukseksi niille, jotka ovat innostuneet papukaijoista. Ja tämä tuho on vielä todella pientä! Jos et hermostu sisustavista eläimistä, olet valmis papukaijan omistajaksi.

Mitä kivaa sitten tilalle? Valmiit lelut ovat ihan käypä ratkaisu, kuten seuraavat kuvat näyttävät. Kyseessä on jälleen neitsikoiden häkki ja siis neitsikoiden lelut. Sekös meidän neitiämme haittaisi!

Pähkinää 012TAHDON SEN PIRSKATIN KELLON! YLETYN IHAN VARMASTI!

Pähkinää 017

Ottaen huomioon Möhryn heikosti toimivan toisen jalan se kiipeilee yllättävän näppärästi ja rohkeasti. Ja samaan aikaan Manu yrittää näyttää patsaalta, ettei vain häiritsisi suurta punaista….

Pähkinää 013Mainitsin viime kerralla, että Manu onkin ehkä poika. Sillä oli vähän aikaa sitten suurehko sulkasato ja sen seurauksena sen raidalliset pyrstösulat muuttuivat raidattomiksi. Kun siihen lisää melkoisen laulu- ja kosintainnon, voinemme vetää johtopäätöksen sukupuolesta. Nuorilla koirailla voi kuulemma olla raidallisia pyrstösulkia, mikä oli meille uusi tieto. Osui siis nimi sittenkin oikeaan!

Siipien suihketta!

Kaikki linnut rakastavat suihkua, joko suihkupullosta tulevaa tai sitten ihan ihmisten suihkua. Möhry ei ole vielä tutustunut jälkimmäiseen, mutta suihkupullosta se pitää, ainakin jos imuroidaan – terveisiä vaan kasvattajalle ;-)

joulu13 022

Tässä olisi nyt sitten video tästä suihkutustapahtumasta: Möhry siirtyilee koko ajan lähemmäs suihkuttajaa! Seinää käy sääliksi…

Lisäksi kuvaa vapaa-ajanvietosta: Möhrystä on mukava olla oman ihmisen lähellä. Tässä on ilmeisesti peli alkanut kiinnostaa, koska tyttö on siirtynyt toisessa kuvassa lähemmäs tv-ruutua!

joulu13 023joulu13 024Vielä ajatus poismenneelle Pliiklille: Möhryn mielestä ilmeisesti yhden neitokakadun vaje aiheuttaa toimenpiteitä eli sitten on vaikka uskallettava lentää lattialle hirssin kimppuun, kuten sen paras kaverikin aina teki. Tässä kuvassa tosin kaverina on Manu, joka sittenkin taitaa olla poika, mutta siitä lisää ensi kerralla!

joulu13 031